Mistä me laulamme, kun me laulamme suihkussa.

Yksi ihmiselon suuria mysteereitä on eittämättä se, että mikä saa meidät ihmiset laulamaan suihkussa? Koska eläimet eivät varsinaisesti suihkuttele (paitsi toki esim. elefanttien tiedetään suihkuttavan kärsillä toisiaan), niin emme tiedä, onko eläinkunnassa tavattu vastaavaa tapaa.
Yhtä kaikki, moni meistä ihmisistä avaa kurkkunsa - vaikkei se edes kovin kultainen olisi - suihkun suhinan keskellä. Myös moni sellainen, joka ei mistään hinnasta laulaisi esim. karaokessa.
Kun olen tätä aihetta pohtinut, niin olen saapunut seuraaviin havaintoihin:
a) suihkussa on lähes poikkeuksetta laulua suosiva, kaikuisa akustiikka, mikä saa äänen kuulostamaan hyvältä
b) suihkussa koemme olevamme suojassa toisilta korvilta eli arvostelevalta yleisöltä ja annamme ns. palaa. Totuushan on toki toisenlainen, sillä kylpyhuoneista etenkin kerrostaloissa kuuluu kaikki laulut, paukut ja lorinat erittäinkin hyvin naapureiden kylppäreihin, mutta ei juututa siihen.
c) viimeisenä kohtana nostan esiin omasta mielestäni tärkeimmän, nimittäin sielun. Enkä nyt viittaa soul (eli sielu) -musiikkiin, vaan meidän kaikkien mystiseen sisimpään, jota myös siis sieluksi kutsutaan. Uskon nimittäin suihkun, oikeanlaisen suihkusaippuan ja laulun yhdessä muodostamaan vahvaan homeopaattiseen voimaan. Älkääkä rakkaat lukijat käsittäkö väärin, sillä olen vankkumaton länsimaisen lääketieteen kannattaja. MUTTA emme me voi myöskään sulkea silmiämme (tai korviamme) siltä tosiasialta, että mystisiä asioita tapahtuu - myös suihkussa. Niinpä kun me laulamme suihkussa, me emme ole se, joka laulaa, vaan sielumme laulavat. Syvällä vaahdon ja ihon alla tapahtuu jotain, joka purkautuu äänihuuliemme kautta, suuontelomme läpi ja huuliemme liikkeinä ilmoille ääninä, jota myös lauluksi kutsutaan. Ja näin rakas lukija, sinä puhdistut myös sisältä. Anna siis laulun tulla, anna sen tulla, wooo! Kuten kuuluisa ajattelija Elastinen asian on pukenut.

Jotta en vain saarnaisi aiasta, niin räppäsin asiasta videolle, jonka löydät tuosta yltä. Olkoon se teille rakkaat lukijani jonkin sortin lukijalahja tai kädenojennus.

Ps. Ensi kerralla sitten taas suihkusaippua-arvostelu, jottei homma mene ihan pelkäksi pelleilyksi.

In memoriam "Gurre"

Ruskea viettelys, riisuit minut, 
suklainen tuoksusi, kermainen kosketuksesi, 
ihollani leikki, sielussani sametin sipaisu
annoit, ja minä otin
kaiken mitä annoit,
voi veljet ja siskot minä otin
ja minä lähdin matkaasi,
enkä halunnut palata,
kunnes lopuit
kuten kaikki muukin,
loppuu,
viimeinen paksu, 
kermainen tippa
kämmenellä
kaulalla
kielellä (makusi on paha, mutta kestän sen)
pullosi on tyhjä
mutta sydämeni on täysi
kiitos Gourmet Chocolate Passion
kiitos "Gurre" kuten kielelläni toverillisesti taivuit
ja minä taivuin
kun kumarruin
ja otsani 
kaakelissa

kiitos

-Pasi

Vaaran hetkiä suihkukaapissa.

Old Spice Danger Time Shower Gel

Vaikkemme varttuneet Vatikaanissa, me 70-luvun suomipojat pääsimme silti sen verran läheisiin kontakteihin aikuisten miesten kanssa (sylittely tosin oli vielä tuolloin varattu hyvin pitkälti äideille), että aivopoimujen muistikeskuksiin tarttui muutamia vahvoja "miestuoksuja". Hien, tupakin ja pierun lisäksi seuraavat neljä ns. kemikaaliotuoksua leijailivat nenään  - Tabac, Mennen, Eau De Kolong (Kölninvesi) ja Old Spice. Tuon ajan ankeahkosta mustavalkoisesta Naapurilähiö-melankoliasta johtuen ei kyseisiin "partavesiin" ole tullut liitettyä järin moderneja tai puoleensa vetäviä mielikuvia saati kaipaavia mietteitä.
Ilokseni panin kuitenkin jo muutama vuosi sitten merkille, että noista tuoksuista yksi eli Old Spice on piristynyt melkoisesti.
Eritoten Amerikan mantereelta alkoi kantautua vahvoja merkkejä coolista ja trendikkäästä Old Spicesta!!! Merkittävä osa tässä uudessa tulemisessa oli Old Spicen mainonnalla ja minkä ilolla panin myös merkille, niin erityisesti ja nimenomaan Old Spicen uusilla suihkusaippuoilla.
Ilolla panin merkille myös kolmannen asian. Nimittäin sen, että kyseiset uuden sukupolven Old Spice -tuotteet kärjessään suihkusaippuat alkoivat rantautua myös tänne Pohjolan perukoille paremmin varusteltujen markettien kosmetogia/hygieniaosastoille. Ja lopulta myös itse uskalsin tarttua Old Spice Danger Time  -suihkusaippuaan (yhteen kolmesta hyllyssä olleesta eri tuoksusta) ja testata sen.
Muistot puhuivat omaa karua kieltään ja vastavuoroisesti uusi markkinointi omaansa - kovaa hype-kieltä jopa. Ja nyt sitten eläisin vaaran aikoja (Danger Time) suihkussani...
Kumpi voittaisi?
Siirryin siis kaikkeen pyhimpään eli suihkukaappini uumeniin. Jännityksestä tärisevin käsin tartuin punaiseen putkiloon. Kuten vastaavissa tilanteissa niin usein ennenkin kiihko otti minusta vallan ja truuttasin ensimmäisen tuhdin lastin sinertävää suihkusaippuaa kämmeneni sijasta seinään.

Old Spice Danger Time Shower Gel pitkin seiniä...

Tuijottaessani pitkin kaakelia alas valuvaa saippuavanaa kirosin omaa amatöörimäisyyttäni.
Alta aikayksikön tartuin pulloon uudestaan ja paremmin itseni halliten sain kuin sainkin testin käyntiin.
EI OLISI MISSÄÄN NIMESSÄ PITÄNYT!!!
Huoh...nimittäin karmaiseva pettymys. Tuoksu ja koostumus ja koko ns. yleisfiilis oli kuin jostain halpamarketin bulkkituotteesta. Suuriin lupauksiin (The Scent of Courage) ja hehkuvaan punaan oli pakattu tämän blogin ensimmäinen todellinen pettymys. Mitäänsanomaton eli vaikea sanoa mitään, eikä hajuakaan luvatusta rohkeudesta. Jos jonkun mielikuvan väkisin tähän pusertaa, niin ehkäpä Saksan jalkapallomaajoukkueen kimppasuihku vuodelta -96. Enkä tiedä miksi.

Vaahtona haihtuu pettymys viemäriin.

Tunteiden tasaannuttua löysin asiasta myös jotakin hyvää: ilman huonoja suihkusaippuoita ei olisi myöskään hyviä suihkusaippuoita. Ehkä annan vielä uuden mahdollisuuden jollekin toiselle tuoksulle Old Spice -tuoteperheessä.
Pisteet: 1/5

Ps. Minun pakko palata myös taannoiseen Palmolive Gourmet Vanilla -tuotteeseen ja muuttaa sen saamia pisteitä - vieläpä alas päin. Kyseinen saippua on osoittautunut pidemmässä käytössä niin paksuksi ja kermaiseksi, että sitä on vaikea saada puristettua pullosta ulos. Tuntuu jopa, että siinä olisi siellä täällä paakkuja. Siksi uudet pisteet Palmolive Gourmet Vanilla: 3,5/5
Pahoittelut arviointivirheestä.

Suihkulta vastauksen mä sain...

1.Kiirastuli

Myönnän.

Nousi hetkeksi hattuun, iski henkinen krapula ja sen jälkeen pitkä itsetutkiskelun jakso.

Olenko tämän kaiken arvoinen? Tapahtuiko kaikki liian nopeasti? Miten tästä eteenpäin?

Jos ihmettelet sanojani, niin kerron, että henkisen kiirastuleni sytytti tämä haastattelu.

Jo kolmen blogipostauksen jälkeen olin julkkis! No, pieni sellainen, mutta silti.

Moni meistä ei ole sitä koskaan, ei vaikka kuinka haluaisi. Hyvä niin, sillä voin lohduttaa, että ei julkisuus pelkkää herkkua ole. Itse kuljin muutaman päivän varjoissa, välttelin katsekontaktia, makeanhimo kasvoi, mutta mikä pahinta, menetin kiinnostukseni suihkusaippuoihin!!!

2.Transsi

Kun elämä kohtelee kovalla kädellään, on minulla aina ollut yksi paikka, josta lähden hakemaan voimaa ja vastausta. Suihkukaappi.

Silloin en edes valuta vettä, saati peseydy. Silloin hiplaan ja tunnustelen. Kosketan kaikkein pyhintä ja otan nöyränä ja avoimena vastaan kaiken, mitä se antaa. Ja annan itse kaikkeni. Sillä vasta tyhjänä ajatukseni on kirkas. Kirkas näkemään sen, mikä elämässä on tärkeintä. 

Kylmä kromi painautuu selkää vasten. Lattialämmitys kantapäiden alla. Kaikki keinuu. Kaikki on kaunista, mutta vääntynyttä.  

Katson itseäni katosta…

3.Katharsis

En tiedä kauanko kaakelilla makasin, mutta sen tiedän, mitä minulle näytettiin:

musta pullo ja punainen pullo.

Ja mitä kuulin:

Testaa - Kirjoita - Jaa.

Ne kuvat ja äänet olivat niin kirkkaina mielessäni, että ihan sattui.

Mustassa pullossa kultainen pupu. Punaisessa musta-vihreä embleemi.

Käänsin suihkun auki. Vesi ei enää ahdistanut. Vaan valui päälleni ja puhdisti. Huuhtoi huolet. Poisti pelot. Olin kokonainen ja kotona.

Kiitos rakkaat lukijat, että kestätte minua. Olen vasta pääsemässä vauhtiin.

Ps. Voit vaikuttaa seuraavaksi arvosteltavaan saippuaan kommentoimalla MUSTA tai PUNAINEN ja enemmän ääniä saanut pullo pääsee ensin käsittelyyni.