Malmö - Manchester - Lauttasaari

Zlatan Ibrahimovic Parfums Suprême Shower Gel

Ilman faneja sinua ei ole.
Sen tietävät huippujalkapalloilijat ja sen tiedän minä. Siksi fanien heikoillekin signaaleille tulee olla äärimmäisen valppaana. Siksi ei ole turhamaista seurata vaikkapa jalkapalloseuran fanikaupan myyntitilastoja. Kuinka se omalla nimellä ja numerolla varustettu pelipaita siellä kaupaksi käy. Se osaltaan määrittää myös vahvasti pelaajan seuraavan sopimuksen arvoa. Saati sitä saako julkaistua omaa nimeä kantavan suihkusaippuan.

Olen myös itse ns. herkällä nahalla liikenteessä, kun omat fanipojat - pääsääntöisesti Espoosta - lähestyvät minua. En tuomitse enkä pilkkaa, vaan nöyränä ja kiitollisena pyrin reagoimaan toiveisiin ja ehdotuksiin, sillä ilman faneja minua ei ole.

Tässä vaiheessa on kuitenkin aiheellista tunnustaa, että tämän kertainen suihkusaippua-arviointi on hyvin erilainen. Tämä arviointi perustuu puhtaasti (heh) valokuvaan ja sen luomiin mielikuviin. Toisaalta kuvan minulle lähetti arvostettu mainostoimistojohtaja, niin  mielikuvilla mennään reippaasti aina tappiin asti.

Zlatan, pelkkä etunimi riittää, sillä kaikki tietävät kenestä puhutaan. Ja hyvä niin, sillä jos sukunimi on liki mahdoton muistaa saati kirjoittaa, kannattaa luoda etunimelle niin kova tunnettuus, että pelkkä etunimi riittää.
Zlatan on - kuten kuvasta näkyy - saanut/luonut oman suihkugeelin/saippuan.

Let's etäfiilistellään!

Valkoinen tuubi. Pystyssä. Alla ruskeaa nappanahkaa. Kuvauspaikkana joko eurooppalaisen hotellin aulabaari tai ranta-espoolainen olohuone. So far, so good.

Seuraavassa mielikuvaharjoitteessa tartun voimalla tuubin varresta ja vien sen suihkutiloihin. Riisun vaatteet pois ja laitan veden valumaan suihkukaapissa. Laskien ns. pahan veden pois.
Kun suihkukaapin lasiseinät ovat peittyneet vesihöyryyn, astun kaappiin.

Korkki auki ja napakka puristus. Tuubista pursuaa Zlatanin ponnaria tai nenänkaarta (en osaa päättää) mukailevassa kaaressa paksua, muuta läpikuultavaa, kuin Brittein saarten sumu, joka ei ole oikein kunnolla kanaalista noussut, nestesaippuaa.

Tuoksuksi etäfiilistelen tanakan yhdistelmän Lamborghinin sisustusta yhdistettynä AC Milanin pukukopin tunnelmaan makean Inter-voiton jälkeen.

Suihkusaippuan ns. käsi/kehotuntuman taas on mielestäni pakko jäljitellä Zlatanin Tukholman edustalta kalastaman 11-kiloisen suurhauen pintalimaa (Zlatan tunnetusti rentoutuu hauenkalastuksen merkeissä).

Etenen mielikuvaharjoitteessa jo ns. vaahto-vaiheeseen, jossa annetaan saippuasta ja hinkkauksesta muodostuneen vaahdon hiljalleen valua kehoa pitkin kaakelille ja siitä lattiakaivoon.
Odotan jotain maagista tapahtuvan, aivan kuten usein Zlatanin kentällä ollessa. Eli 85 minuuttia tylsää hiljaisuutta, kunnes yksi tai kaksi maagista kosketusta ja orgastinen voitto. Kantapää. Volley. Voitto.

Mutta ei. Nyt sitä ei tapahdu! Fiilis on tasaisen tylsä läpi pesun. Ei huono, muttei hyväkään.
Testi vahvistaa yhden asian: Tarvitsen fyysisen kokemuksen. Tarvitsen tuubin.

Laiho perkele, nyt sitä todellista tuubia postiin ja äkkiä. Ennen kuin olet puristanut sen itse tyhjiin. Kautta on vielä jäljellä.

Tiedätkö sinä, mitä naapurisi kylpyhuoneessa tapahtuu?

Vaikeimmissakin hetkissä on aina mukana Rexona Sport Energy Kick Hair & Body

Miltä se tuntuu, kun lupaukset ja korulauseet valuvat veden mukana viemäriin. Kun tästäkin viikonlopusta, jonka piti olla koko perheen yhteistä aikaa vailla huolia ja ainaista pelkoa, tuli kuitenkin kaikkea muuta. 

Kun isästä näkee jo perjantain kauppareissulla, että muun perheen on syytä varautua mummolareissuun. Kun ostoskärryyn nostetaan, ei vain yhtä, vaan peräti kolme pulloa. Kun koko ajomatka marketista kotiin sujuu hermostuneessa hiljaisuudessa.

Kun isä sulkeutuu kylpyhuoneeseen eikä avaa ovea, vaikka muulla perheellä olisi millainen hätä tahansa. Kun koputukset ja huudot peittyvät suihkuavan veden kuohuun.

Kun vaahto, joka alunperin peitti hetkittäin iloisesti alleen arjen paineet, peittää lopulta kokonaisen perheen, pahimmillaan monia sukupolvia. 

Kun tuoksu ei katoa vaikka kuinka huuhtelisi. Kun jokainen huokonen kehossa huokuu sunnuntaina häpeää. Jota selän alla oleva kaakeli ei ime itseensä.

Tyhjät pullot. Tyhjät lupaukset. Tyhjä katse. 

Ja se karmea totuus, että tämä voi tapahtua kenelle tahansa. Puolisolle, lapselle, työkaverille tai naapurille. 

Ja lopulta pöydällä on tilanne, jossa jäljellä on vain kaksi vaihtoehtoa. Hangata itsensä hengiltä. Tai sulkea pullo. 

Vuosi sitten valitsin jälkimmäisen ja lopetin blogin kirjoittamisen. Se on ainoa syy miksi olen tässä taas kirjoittamassa. 

Matka on ollut pitkä ja täynnä haasteita. Retkahduksia on tapahtunut. Kun saippuantuoksuinen isä on taas hetkeksi luikerrellut paratiisiin. 

Mutta nyt olen ollut jo niin pitkään kuivilla, että uskallan taas pikkuhiljaa avata hanaa. Pikkuhiljaa puristaa pullosta. Pikkuhiljaa nuuhkia ja pikkuhiljaa tuntea kermaisen vanan - ensin kämmenellä ja siitä levitettynä muualle kehooni. Muuttuen lopulta vaahdoksi. Ihanaksi vaahdoksi.

Kaikki tämä merkitsee enemmän kuin te arvaattekaan. Kiitos siitä kuuluu teille.

Olen palannut.

Liikakäyttöä ei voi mitenkään puolustella, vaikka liikakäyttöön liittyisivät erinomaiset Rexona Men Dynamic Hair & Body sekä Palmolive Naturals Camellia Oil & Almond Shower Cream

Tämä pullo on nyt tyhjä.

Viimeinen vaahtohattara katosi juuri lattiakaivoon.
On aika heittää pyyhe kehään, sulkea suihkuverhot ja poistua (ainakin toistaiseksi) takavasemmalle.
Kiitos rakas lukijani. Mulla on ollut ns. totaalinen bliss ja blast!!!

Curre, Kurre ja Gurre.

Minulla, kuten varmasti myös sinulla, on hetkiä, jolloin pelkkä pinnallinen - ihon päällä tapahtuva - puhdistautuminen ei vaan yksinkertaisesti riitä. Ei, vaikka kuinka hinkkaisi itseään sillä kaikkein rakkaimmalla suihkusaippualla joka paikasta ja kuinka monta kertaa tahansa, niin henkinen paistinrasva ei vain suostu irtoamaan sieltä sielun grilliritilöistä.

Sisäiseen puhdistautumiseen tarvitaan yksinkertaisesti vielä "kermaisempia" ja vahvempia "tuoksuja" kuin mihin suihkusaippua koskaan kykenee. Näin se vaan on, ystäväiseni.

Ja juuri tällaisten tosiasioiden myöntämisessä on oman sisäisen kasvumme ja kehityksemme alku ja miksei juurikin. 

Niinpä haluan toimia tässä nyt täysin avoimin kortein ja paljastan omat tämän hetkiset "voimaeläimeni",  joiden avulla suoritan oman kokonaisvaltaisen puhdistautumiseni juuri silloin, kun olo on erittäin likainen. Jotta pesu onnistuu, suosittelen etenemään alla olevassa järjestyksessä parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

1. Curt "Curre" Lindström

Curt "Curre" Lindström nyt Thaimaan "auringossa".

Curre tuskin esittelyjä kaipaa, vaikka mies on viime vuodet paistatellut parrasvalojen sijaan lähinnä Thaimaan "auringossa". Currella on kuitenkin edelleen tärkeä rooli oman psyykkeeni ja itsetuntoni sidoslaastina.
Kaikkein syvimmällä ja tiukimmassa oleva kuona lähtee kropastani hyvin liikkeelle, kun annan Curren liukua sisääni ihan kunnolla ja kokonaan mitään säästelemättä, mutta ruotsalaisella hellyydellä. Samalla pääni sisäisissä stereoissa soi luonnollisesti Den glider in.
Vaikka Curre on myöhemmin kunnostautunut esim. yrityskonsulttina, parhaan lopputuloksen saan kun nautin Curreni vuosimallina -95. Semmoisena silmälasit jatkuvasti hieman huurussa -hahmona. Vähän siis kuin juuri suihkusta tulleena tai uuninluukku avoimena työntämässä pellillistä karjalanpiirakoita Moilasen leipomon tv-mainoksessa.
Aloita oma syväpuhdistus tästä.

2. Kurt "Kurre" Westerlund

Kurt "Kurre" Westerlund ja "kuplivaa".

Kun on Curre on rassannut ne kaikkein syvimmät likapesäkkeet puhtaiksi, jatketaan hienovaraista etenemistä kohti orvaskettä ja tali- sekä hikirauhasia. Tässä matkan vaiheessa minulla on tukenani Kurre. Toisin kuin em. ruotsalaisen kaimansa suhteen, niin Kurren rooli minun itseni puhtaana pitämisessä on korostunut vasta viimeisen kahden vuoden aikana. Iskelmätähti/salibandy-manageri -Kurre ei toiminut omalla kohdallani lainkaan, mutta nykyinen Las Vegas -Kurre sen sijaan toimii!!! 

Ja toimii juuri siinä vaiheessa, kun syvimmät tunnot ovat putsis clean ja niiden päälle on hyvä vetää kunnon amerikkalainen kestovaha Kurren tyyliin. Kurren vaha ei sisällä mehiläisvahaa, vaan neonvaloja, maailmanluokan osaamista ja jatkuvaa uudestisyntymistä. Sekä lihaa, josta 80% on silikonia ja loput kuplivaa. Ja jota saa tilattua 24/7, kun soittaa ns. toll free. 

Tässä puhdistushoidon Kurre-vaiheessa on ehdottomasti yhdistettävä ääni ja kuva. Aloita vaikka tästä.

3. Palmolive Gourmet "Gurre" -sarja

Palmolive Gourmet "Gurre" -sarja kokonaisuudessaan.

Jos olet seurannut tätä blogiani edes sivusilmällä, niin olet varmasti pannut merkille mieltymykseni Palmoliven Gourmet-sarjan suihkusaippuoihin eli Gurreihin. Ja haluan korostaa, että tämä rakkaus on pyyteetöntä, sillä en ole saanut yhtäkään Gurrea ilmaiseksi, vaan omalla rahalla marketista ne olen hankkinut!!!
No mutta takaisin päivän epistolaan. Eli nyt kun sisus on puhdas ja kiiltävä, on aika puhdistautua myös perinteisemmin ns. päältä. Tällä kertaa valitsin siihen rooliin Gurre-sarjan uutuuden Palmolive Gourmet Peach Delight Body Butter Washin.
Paksun kermainen ja runsaasti tuoksuva on tämäkin Gurre ja sopii siinä mielessä hyvin Curren ja Kurren seuraksi tällaiseen kokonaisvaltaiseen puhdistumisleikkin.
Täytyy tosin todeta, että samat pienet viat kuin Strawberry Touchissa, olivat läsnä myös tässä Peach Delightissa. Rakenne ei ihan saavuttanut samaa kermantuntua kuin Chocolate Passionissa (joka taas Vanilla Pleasuressa meni jo överiksi paksuine klimppeineen). Samoin tuoksu oli, vaikkakin hyvä ja vahva, niin piirun verran liian esanssinen, jos vertaa Chocolateen ja Vanillaan.
Mutta yhtä kaikki, erittäin hyvästä suihkusaippuasta on tässäkin tapauksessa kyse. Eritoten tällaisen kokonaisvaltaisen syväpuhdistautumisen pintapuolisena viimeistelijänä.
Pisteet: 4/5
Eli eipä sitten muuta kuin hyviä puhdistautumisia ja joulun odotusta!!!

Risuaita Pasi on sininen.

Vaikka itse sanonkin, niin olen kauniin estetiikan ylin ystävä. Uskon, että sinäkin olet, koska viihdyt tämän blogini seurassa.
Siksi olenkin enemmän kuin innoissani, kun sain testattavaksi tällä kertaa, en suihkusaippuaa, vaan viiniä. Mutta en mitä tahansa viiniä, vaan sinistä valkoviiniä!!!

Passion Blue Chardonnay kämmenellä

Kyllä luit ja näit oikein. Chardonnay-viiniä, joka on sinistä!!!
Ajatelkaapa: Ensin sinistä suihkusaippuaa kämmenellä ja ihan kaikkialla keholla sekä kehossa ja sen jälkeen sinistä valkoviiniä lasissa ja huulilla. Tervetuloa täydellinen harmonia. Tervetuloa katkeamaton estetiikan polku.

Tuotteen harmoniseen estetiikkaan on panostettu: Korkkikin on sininen eli blue!!1

Ja jos tämän kirjoitukseni otsikko herätti sinussa ihmetystä, niin paljastan sinulle, että viinin nimi on Pasion Blue!!! Aikamoinen yhteensattuma. Ja koska sain viinin ilmaiseksi tätä testiä varten, niin sitoudun käyttämään tämän kirjoituksen/arvion yhteydessä trendikästä hästägiä eli risuaitaa kas näin: #pasionblue eli Risuaita Pasi on sininen.
No kun viinistä puhutaan, niin prosenttien ja värin lisäksi tärkeää on toki myös maku. Miltä sininen valkoviini sitten maistuu? Jos silmänsä sulkee, niin Chardonnay-valkoviinille.

Ai että, kun tekisi mieli kulauttaa molemmat ns. huiviin. Mutta vain toinen on viiniä. Ja toinen suihkusaippuaa. Mutta kumpi?

Jos silmät pitää juodessa auki, niin hassusti sininen väri tuo oman makuvivahteensa.
Onko se sitten hyvä vai huono vivahde, sen jätän sinun päätettäväksi rakas lukijani. Minulla meni koko pullo yhden suihkuttelun jälkimainingeissa. Niin ei ole koskaan käynyt suihkusaippuapullon kanssa.

Kippis ja kulaus!!! (Huom. Tilanne on lavastettu, sillä suihkutellessa on vaikea juoda ja henkiöllä on vaatteet päällä.)

Eli rohkeasti kokeilemaan Pasion Blue Chardonnayta! Ennen tai jälkeen suihkun.
Pisteet: 4/5 juomana (0/5 suihkusaippuana)

Kova kovaa vasten.

Taksin takapenkki oli mustaa nahkaa. Tietenkin, sillä muu ei sopisi kuvaan, jonka teille rakkaat lukijani nyt eteen maalaan.
Penkkiä vasten jännityksestä piukeat pakarani sekä suuaukostaan tiukaksi pingotettu muovipussi. Ja muovipussissa "tavaraa".
Edessäni nahkatakkiin marinoitu taksikuski. Ikkunoiden takana maisema kuin taikina, josta on unohtunut kohotusvaiheessa hiiva. Vaikka kuinka odottaisit, se ei kohoa, vaan lepää lättynä marraskuusta höylätyn kulhon pohjalla.
Annoin itselleni luvan olla levoton. Miksi?

Siksi että tässä tarinassa oli jo pelkästään lähtökohdiltaan liian monta muuttujaa. Niin hahmojen kuin heidän työnjakonsa osalta. Tällä kertaa testattavasta - tai pikemminkin testattavista -suihkusaippuoista puhumattakaan.

Taksi saapui määränpäähän loputtomalta tuntuneen ajomatkan jälkeen. Yksitasoisen espoolaisomakotitalon etupihaa valaisi kaksi soihtukynttilää. Kävelin pitkin sateen niljastamaa pihakivetystä. Ovella soitin kelloa.

Pienen odotuksen jälkeen oven avasi illan isäntä "Juha".
"Juhan" käsi oli lämmin ja puristus jämäkkä, kun kättelimme ja vaihdoimme asiaan kuuluvat muodollisuudet.
Eteisessä niskaani hiveli ilmalämpöpumpun puhaltama lämmin ilmavirta. Rentouduin hieman, kun "Juha" vielä toi käteeni juuri sopivan kylmän oluttölkin täynnä olutta.
Äkisti ovikello soi! Olut juuttui kitalakeen. Olisiko loput illan jengistä nyt paikalla?
Kyllä!!!
Tuulikaappista kantautui remakka nauru ja asiaan kuuluva "äijähuumori".
"Simppa" ja "Ripa" olivat ns. erittäin tiluksilla!!! Ilta voisi alkaa. Bring it on...

Kun jengi on kasassa, se on selfien paikka.

(Mainoskatko alkaa)
Rakkaat lukijani. Sain jokin aikaa sitten viestin Carita Cosmetiikka -nimisestä yrityksestä (saan vastaavia lähestymisiä jonkin verran), jossa tarjottiin testattavaksi heidän suihkusaippuoitaan. Kiinnostuin oitis, sillä kyseessä on a) kotimainen käsityöläinen ja b) Caritan suihkusaippuat ovat palasaippuoita!!! Eivät siis pullotettuja nesteitä, joita olen tähän asti pelkästään testaillut. 

Carita Cosmetiikan saippuat juuri lähetyspaketistaan purkautuneina.

Kaikki saippuansa Carita valmistaa alusta asti itse käsityönä. Ja ne kaikki sisältävät Himalajan ruususuolaa sekä hienoja öljyjä, kuten oliiviöljyä, kookosöljyä ja risiiniöljyä. Tuoksuina käytetään sitten eteerisiä öljyjä. Valmistuksen jälkeen saippuat saavat vielä kypsyä neljä viikkoa. Tämä kaikki takaa, että suolasaippuat ovat erittäin hellävaraisia iholle. 

Carita lupaa, että suolasaippuat ovat rustiikkisen rouheita, joten iho tuntee sen kuorivan vaikutuksen. Ne ovat myös tavanomaista kovempia, joten ne kestävät käytössä pitempään. Käsityön tuloksena jokainen pala on yksilö!
(Mainoskatko ohi)

Hmmm...kuulostaa kyllä juuri sopivalta saippualta nelihenkisen miespoppoomme yhdessä testattavaksi. Kova, rosoinen ja pitkä kestoltaan. Voiko sitä muuta toivoa...

Palasin takaisin Espooseen, kun illan mestarillinen isäntä "Juha" lipui keittiöstä tarjotin tervetuliaisdrinkeistä notkuen. "Juha" tietää, mistä narusta vetää ja huokaillen poimimme gintonicit käsiimme ja kilistimme. Että voi elämä joskus olla edes ohikiitävän ajan ihanaa.
Ja antaa sen kiitää, sillä minulle tuli tunne, että hyppäsin sen ihanuuden selkään. Villisti pamppaillen. Ehkä jopa hieman kiljahdellen, sillä miksi en?

Tällä kertaa minut havahdutti takaisin todellisuuteen "Ripa", joka ehdotti, että arvomme, minkä suihkusaippuapalan kukin meistä pääasialliseksi testisaippuakseen saa. Hyvä idea!!!
Toki sovimme heti, että myös toisen saippualla saa käydä ilman mustasukkaisuutta ja kyräilyä.

"Juha" ja Vihreä Tee

"Simpa" ja Kuolleen Meren Muta

"Ripa" ja Suolaruusu

Pasi ja Naturel

GT:n kutitellessa mileihyvkeskustani loikin muiden perässä kellarikerroksessa sijaitsevan saunaosaston uumeniin.
Riisuuntuminen tapahtui upeasti kuin yhteisen pitkään harjoitellun koreografian pohjalta. Pian oli neljällä tuolilla neljä kasaa, jossa jokaisessa sukat, kalsarit, farkut, t-paita ja flanelinen paituli, huppari tai mukavan rento neule.
Ja voi sitä iloista lätinää, mikä suihkuhuoneessa alkoi.
Jokainen keskittyi täysin siemauksin omaan palaansa ja pian suihkuhuoneen lattia lattia oli yksi iloisesti vaahtoava meri. Jossa suolasaippuoiden eri aromit ja värit yhtyivät estoitta yhdeksi värikkääksi sekamelskaksi. Ikään kuin Rion karnevaalit olisivat saapunut Lahden kisamonttuun kesken ison mäen finaalin.
Ja mikä kauneinta koko illassa, niin jos joltakulta lipsahti ote omasta palasta, oli naapuri heti tarjoamassa omaansa tilalle. Mitä pyyteetöntä veljeyttä!!!

Kolme neljästä "palasta" ansaitulla lepotauolla.

Välillä livahdimme löylyn puolelle huohahtamaan ja jakamaan kokemuksia niin saippuoista kuin elämästä ylipäätään: bisneksistä, suhteista, parisuhteista, sekä sisä- että ulkopolitiikasta.
Muutaman suihkurundin jälkeen olimme todella rentoutuneita, joskin myös aivan lopussa.

Pistin merkille, että saippuapalat olivat tuskin kuluneet kovasta käytöstä huolimatta. Caritan lupaus saippuan riittoisuudesta siis pitää paikkansa. Hyvä!
Istuimme takkahuoneessa vain pikkupyyhkeet suloisesti punottavien vartaloidemme verhona ja keskustelimme hyvän tovin Caritan suolasaippuoista ns. mano a mano (mikä on espanjaa).

Historiallisen Poikien Suihkuilta Vol. 1 osallistujien konsensus oli, että meillä oli todellinen ilo ja kunnia saada käsittelyymme nämä aiemmin täysin tuntemattomat "artesaanisaippuat". Kovat palasaippuat toimivat erinomaisesti suihkusaippuoina, vaikka sellaisiin on harvemmin aiemmin  törmännyt.
Mitä tuoksuihin tulee, niin olivat tässä tapauksessa miellyttävän mietoja, mutta silti vahvasti läsnä.
Ja valinnanvaraahan niissä tuoksuissa myös on! Valitse omasi täältä.
Vahva fiilis koko jengillä oli, että näillä meistä jokainen hinkkaa ja puhdistaa kehoaan kyseisillä paloilla tänä talvena vielä useaan kertaan!!!

Mutta ei ilta tietenkään vielä siihen loppunut.
Fantastinen isäntämme "Juha" loihti vielä mahtavan yöpalan. Pöytä notkui erilaisista makkaroista, joita "Juha" kokeneena makkaramiehenä oli käsin poiminut lähimarketistaan meidän maisteltavaksi ympäri tätä uskomatonta makuplaneettaamme.

"Juhan" loihtima fantastinen yöpala.

Cin-cin onnistuneelle illalle ja Carita Cosmetiikan palasaippuoille!!!

Tunnustan, että tästä kaikesta sekä punaviinistä hurmioituneena, suussani oli jossain vaiheessa vähintään kolmea eri makkaraa sikin sokin. Mutta mitä pienistä, sillä kivaa oli!!!

Niin kivaa, että kun aamulla heräsin ajoissa pyykkitupaan ja katsoessani kylppärin peiliin, huomasin, että pieneen hymykuoppaan suupielen ja posken väliin oli jäänyt läpikuultavan harmahtava, toki jo kuivahtanut läikkä. Mutta kenen palasta se oli lähtöisin? Omasta, "Juhan", "Simpan" vai "Ripan"?
Se onkin sitten jo ihan oma tarinansa.
Suihkutelkaa toisianne!!!

Pisteet (kaikki Carita Cosmetiikan -suihkusaippuapalat): 4,5/5

Ps. Hävettää, että joudun jo toistamiseen muuttamaan aiemmin antamiani pisteitä.
Mutta edellisen postaukseni The Body Shop tuote ansaitsee piirun verran paremmat pisteet. Säännöllisemmässä käytössä olen huomannut, että kyseinen saippua vain vaatii tavallista huolellisemman hankauksen mm. käsien välissä, jotta sen hennot aromit pääsevät esiin. Niinpä sen uudet hieman kohotetut pisteet ovat: 2/5

Mikä saa minut tarttumaan pulloon?

The Body Shop Fuji Green Tea Shower Gel tulee tyylikkäässä pullossa.

Tornadon sisällä on tyyntä ja hiljaista.
Mutta sen ulkokehällä pyörivät villiä ja kontrolloimatonta valssiaan kuin humalainen hääpari pääministeri Sipilän sponsoripipo ja Leonard Cohenin musta Fedora. Tomun ja pölyn keskeltä voi erottaa myös kioskin A-standysta irronneen iltapäivälehden lööpin ja siivousvuorosta syntyneen riidan.

Mutta itse olen tyhjiössäni tyyni. Maalliset murheet hukkuvat valuvan veden huminaan. Edes pienen hetken olen vain onnellinen, en yhtään mitään muuta kuin onnellinen.
Näitä hetkiä varten elän. Näiden hetkien vuoksi tartun pulloon. Vähintään kerran päivässä. Parhaina kahdesti.

Ja tällä kertaa minulla on kourassani The Body Shopin Fuji Green Tea Shower Gel (250ml).
Jo edesmenneen Anita Roddickin perustaman maailmanparannuskosmetiikkabrändin hengentuote.
Suihkusaippua, joka on liki neljä kertaa kalliimpaa kuin tavalliset marketissa myytävät pullot. Silti tartun siihen, sillä pesen pesu pesulta itselleni hieman puhtaamman omatunnon.

Kuten rakas lukijani tiedät, niin Japanissa on kaksi puolta - likainen ja puhdas. Ja kun suihkusaippua-asioilla liikutaan, niin pysytään kaukana bukkake-videoista, Takeshi Kitanon elokuvista ja harakireistä. Sen sijaan heittäydyn täysillä mukaan Japanin vehreälle maaseudulle, Fuji-vuorta kiertäviin laaksoihin, joissa Geisha tarkoittaa vain fiksusti keskustelevaa seuraneitiä, ei muuta.

Mutta miten itse saippua sitten lopulta ns. performoi?

Onko siinä mitään? On siinä, mutta kovin väritöntä ja ohutta on tämä saippua!!!

Kovin on anteeksi pyytelevä ja nöyrä tämä suihkusaippua luonteeltaan.
Niin tuoksu, rakenne, väri, ihotuntuma kuin vaahtokin ovat järjestäen erittäin vaatimattomia. Ja se on rakkaat lukijani minulle suuri pettymys!!! Ei vain siksi, että kyseinen suihkusaippua on liki neljä kertaa muita saippuoitani kalliimpi, mutta olisin niin halunnut, että tästä Fuji Green Teasta olisi tullut uusi sensuelli suosikkini niihin kaikkein intiimimpiin suihkuhetkiini (kun vaahto leikkii paikoissa joihin muut vaahdot eivät koskaan pääse) korvaten rakkaat "Gurreni".
Ja ymmärränhän minä toki sen, ettei feodaali-japanilaisuuteen ja eritoten kyseiseen Green Tea -konseptiin mikään älämölö sovi, mutta tämän saippuan kanssa koen olevani suihkussa aivan yksin ja se ei ole tunnetila, jota suihkuhetkiltäni haen, EI TOU-DEL-LA-KAAN!!!
Eli pettynyt on tunnelma tätä kirjoittaessa kyllä nyt. Mokoma ylihintainen litku!!!

(Pidän tässä välissä pienen tauon ja katson youtubesta Ystäväni Totoron bussipysäkkikohtauksen, jotta rauhoitun ja näen maailman taas kauniina ja kostean tuheroisena...)

No niin. Haluan uskoa hyvään ja lähestyä asioita positiivisen kautta, niinpä totean tässä, että Fuji Green Tean pullo on erittäin onnistunut yksinkertaisen esteettisessä kauneudessaan. Ja jokainen ostettu pullo minun ymmärtääkseni tekee myös maailmasta hieman paremman paikan, jota Roddickin täti pilven reunalta tumma kiharainen tukkansa hulmuten katselee ja toteaa:
- This is easy to nod.  (Tälle on helppo nyökätä. )

Pisteet: 1,5/5

Ps. Tunnelmasta toiseen, sillä käännän kokkani jo parin päivän päässä edessä häämöttävää Poikien Suihkuilta Vol. 1:sta!!! Suihkutelkaa toisianne!